Aamulla päiväkotiin mennessä minä jäin ripustamaan kuravaatteita eteiseen ja pyysin poikaa menemään sisään ja laittamaan reppua naulakkoon. Pojan päästyä naulakolle alkoi poika varpistaa, jotta ylettyisi naulakkoon. Koukku oli kuitenkin 5cm liian korkealla vaikka poika kuinka yritti varpistaa.
"Perkele", kuului pojan suusta kun hän ei varpistamisesta huolimatta ylettänyt. Uusi yritys: Kädet ojolle kohti naulakkoa reppu käsissä. Varpistus. Naulakko oli liian korkealla edelleen ja taas kuului "perkele".
Päiväkodin aulassa vallitsi outo hiljaisuus, pari lasta tuonutta vanhempaa koetti pysyä peruslukemilla. Minä yritin saada kuravermeet henkariin ja rynnätä apuun. Päiväkodin tädeistä yksi kuitenkin ehti ennen minua auttamaan poikaa: "Noh, noh. Ei tuollaisia puhuta, anna kun minä autan sen repun kanssa".
Kuinka siinä tilanteessa voikin pojalle tulla jotain sellaista mieleen?
[Lefalla ikää 2 vuotta, 11 kuukautta ja 8 päivää]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti