Lapselle maitoa

Eilen iltapuurolla Lefa taas onnistui yllättämään sanoillaan. Puuro oli kannettu pöytään, mutta maitomuki unohtui keittiöön. Aikansa puuroa maisteltuaan poika sanoi

- Miksi minulla ei ole maitoa. Antakaa nyt lapselle maitoa!

Hymyilin, melkein nauroin, ja vastasin

- No tottakai, täytyyhän lapsen maitoa saada.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 9 kuukautta]

Syyllinen löytyi

Ajelimme rauhassa kotiin päin ja meinasin lähteä ylittämään isoa tietä, mutta muutin mieleni ja jarrutin, kun risteystä lähestyi kovaa vauhtia etuajo-oikeutettu auto. Poika havannoi tapahtumia tarkasti takapenkiltä kommentoiden tilannetta taas oikein terhakkaalla ärrällään "Voi perkele".

Siinä sitten torumaan, ettei tuollaisia sanoja saa sanoa, hyi hyi. Johon poika totesi "Saa sillon jos auto tulee eteen".

Illalla isännän kanssa mietittiin, että missä ihmeessä tällainen on päässyt käymään, kunnes muistui mieleen! Kolmisen viikkoa sitten isältä pääsi kyseinen paha sana, kun olimme kiireessä menossa korvalääkäriin ja röyhkeä kuski(?) kiilasi "meidän" parkkipaikalle.

Lapsen muisti on uskomaton...

Leikitään, että minä olen nyt aikuinen

Meillä oli tänään pojan kanssa hieman erimielisyyttä siitä, kuka talossa sanoo/määrää ja kuka mitä milloinkin tehdään. Tänään muovailuvahailtiin ja piti lähteä iltapuurolle. Keskustelu meni suurinpiirtein näin:

- Jahas, sitten pikkuhiljaa lopetellaan ja lähdetään iltapuurolle, sanoin.
- Ei - ei vielä, poika vastasi.
- Kuules, kukas meillä sanoo mitä tehdään ja milloin, kysyin.
- Aikuiset, poika vastasi ja jatkoi
- Leikitään nyt niin, että minä olen aikuinen ja minä sanon koska lähdetään puurolle, jookos. Vielä ei lähdetä puurolle. Nyt leikitään muovailuvahalla.
- No josko leikitään aikuisia myöhemmin, sanoin.
- Hetki vielä muovaillaan ja sitten puurolle, päätin keskustelun.

Lähdin tekemään pojalle puuroa ja kun puuroa kannoin pöytään niin poika keräsi tyytyväisenä jo leluja pois... Sehän menikin hyvin, ajattelin.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 8 kuukautta ja 15 päivää]

Perämoottori

Eilen illalla pojan hampaidenpesu keskeytyi kun takapuolesta pääsi oikein kunnon äänekäs "puuppa". Poika otti harjan suusta ja tokaisi naureskellen:

- Oho, se oli perämoottori!

Yritin pysyä peruslukemilla ja kehoitin poikaa vain jatkamaan hampaiden pesua.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 8 kuukautta ja 14 päivää]

Voi perkele

Meidän poika on jossain kuullut sanan "perkele". Sanan merkitys ei tietysti ole selvinnyt. Me vanhemmat yritämme olla koko sanaa noteeraamatta, mutta kieltämättä toisinaan hymyilyttää kun ko. sana kuuluu sanavarastoon siinä kuin muutkin ja on osa puhetta aina silloin tällöin.

Tänään yläkerrassa jätkä teki (taas kerran) inventaariota ja puheli yksikseen. Tiedoksi, että meillä yläkerta on tällä hetkellä lähinnä tavaravarastona kun alakerrassakin riittää meille elämistä.

"Jaahas täällä on telkkari, vanha telkkari. Mitä se täällä tekee? Ja tässä on matto, mistä se on tänne tullut. Ja tässä on laatikko, leluja - joo-oh!"

Talon ohi ajaa auto ja se kuuluu yläkertaan.

"Voi perkele, autokin meni. No mutta mikäs tämä on? Hmm, isi mikä tämä on?"

Itse istun vain hiljaa vieressä kun yksinpuhelu jatkuu ja jatkuu... Yläkerrassa on jotain mystistä pikkupojan mielestä. Lähes joka päivä poika pyytää "mennään yläkertaan" ja aina kun mennään on poika kuin leikkipuistossa.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 8 kuukautta ja 10 päivää]

Itsenäisyyspäiväpohdintoja

Leevi oli varhain itsenäisyyspäivänä mummin kanssa kävelyllä.

"Mennäänkö mummi kauppaan?"

"Ei tänään voi mennä kauppaan. Kauppa on kiinni, kun on pyhä. Tänään on itsenäisyyspäivä, Suomen syntymäpäivä."

"Minkä Suomen?"

"No, Suomi on maa, jossa me asutaan"

"Eeeikä, te asutte TURUSSA!!"

Setien imuri

Perheessä on tullut ääneen naureskeltua, miten isäntä jouduttuaan muutaman kerran imuroimaan vaimon raskausvaivojen vuoksi mennä pamautti ja osti imurirobotin. Jotain tästä lienee jäänyt pikkumiehenkin korviin, sillä tänään keskustelu soljui näin:

Leevi: "Minä poimin tästä mummin lattialta roskia."
Äiti: " Joo, mummi ei ole ehtinyt imuroida, kun me tultiin tänne siivouspäivänä kylään... Mummin täytyisi varmaan ostaa imurirobotti niin kuin meillä."

Leevi katsoo äitiään pitkään ja naurahtaa sitten: "Ei mummi voi ostaa imurirobottia. Mummi on täti! Setät vaan voi ostaa imurirobotteja. Täteillä on punaiset imurit!"

Munakokkelii

Tänäänkin piti illalla sängyssä kirjaa lukea. Ilta alkoi hyvin samalla kirjalla kuin eilen, mutta ei aikaakaan kun "ongelmia" ilmeni.

- Munakokkelii, mä haluun sen munakokkeli-kirjan, kuului sängystä.

En ollut kuulevinaan, mutta ääni ei vaimennut.

- Haluan munakokkelikirjan, mun täytyy lukea munakokkellii.

- Ei minulla ole sellaista kirjaa, mikä se on? Missä se on, kysyin.

- En minä tiedä, vastasi juniori ja jatkoi

- Hae se, olohuoneesta.

Luovutin ja lähdin olohuoneeseen. Yksi kirja löytyi lattialta - nimeltään Viirun syntymäpäivät. Vein kirjan juniorille joka huusi minut nähdessään

- Joo, munakokkelii. Anna se tänne.

Samalla muistin kuinka kirjassa päähenkilö tekee pannukakkua ja kananmunakori putoaa ja munat leviävät ja hajoavat lattialle. Syntyi munakokkelia.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 8 kuukautta ja 5 päivää]

Enää en kysele

Meidän jätkällä on tapana aina illan päätteeksi ennen nukahtamista "lukea" kirjaa sängyssä. Niin tänäänkin. Tämän illan kirja taisi liittyä Muumeihin, koska sängystä kuului seuraavaa:

- Isi, missä Niisku on?
- Miksi noi kaikki makaa tuolla maassa?
- Kuka tuolla kallion takana kurkkii?

- Nyt hiljaa, ei enää kysellä vaan ollaan hiljaa, jotta nukkumatti uskaltaa tulla, vastasin.

- Joo, enää en kysele, vastasi lapsi ja laski kirjan vatsansa päälle.

Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Kuului vain pientä naputusta, joka syntyi kun lapsi sormella naputti vatsan päälle jäänyttä kirjaa. Näytti ihan siltä, että jätkä jäi miettimään itse esittämiään kysymyksiä.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 8 kuukautta ja 4 päivää]

Leikki-isi

Eilen katselin TV:sta salibandyä kun juniori ilmoitti:

- Minä olen leikki-isi ja nyt komennan oikeaa isiä: "Nyt telkku pois, sulje se!"

[Lefalla ikää 2 vuotta, 7 kuukautta ja 28 päivää]

Mulla soi puhelin

Tänään kun lapsi yritti saada unta sängyssä ilmoitti hän yht'äkkiä:

- Mulla soi puhelin.

- No, mitäs sitten? Meinaatko vastata siihen, kysyin.

- Joo, sanoi poika ja nosti kätensä korvalle

- Mami täällä, moi Mami! Mulla on asioita. Taidan tulla kohta sinne. Täällä olisi traktorilainen, hiirulainen, pupulainen ja kaikki voisi tulla sinne. Mä haluan, että kaikki tulee sinne. Joohan. Mä haluaisin ne kaikki.

No niin, eiköhän se riitä - puhelin pois ja nukkumaan, sanoin ja samalla poika laski kätensä korvalta ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 7 kuukautta ja 27 päivää]

Ostetaan kaupasta

Maito on usein meidän taloudessa päässyt loppumaan. Siihen, kuten kovin moneen muuhunkin taloustavaran loppumiseen, aikuiset ovat tottuneet tokaisemaan "täytyy ostaa kaupasta".

Vähän reilu kaksivuotias Leevi havaitsi saunassa miehen ja naisen eroavaisuuden ja totesi kirkkaalla lapsenäänellä:

"Äitillä ei ole piliä. Täytyy ostaa kaupasta!"

Pili

Iltapotalla keskusteluaiheet taas palasivat perusasioihin.

- Isillä on pili, minulla on pili, äidillä ei ole pililä. Miksi?

Hetken mietin mitä vastata kunnes poika taas jatkaa.

- Tädeillä ei ole piliä, Miksi?

Taas pohdin ja vastaan:

- Tädeillä ei kuulu olla piliä, vain pojilla on pili.

Sen enempää vastausta kuuntelematta juniori jatkaa

- Mitä pili tekee?

- No, mitä se tekee, kysyn takaisin.

- Pissaa, pili pissaa, vastaa juniori päättäväisesti.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 7 kuukautta ja 24 päivää]

Jos bensa...

Käydään pojan kanssa aamusta toiseen mielenkiintoisia keskusteluja autossa matkalla päiväkotiin. Tänään yksi keskusteluista meni näin:

- Isi, mitä auto syö?
- Bensaa, vastaan.

Tuli hiljaisuus, melkein kuulin kuinka pikkuruiset aivot raksuttivat. Sitten kuului taas ääntä takapenkiltä.

- Jos bensa on loppuu, auto ei kulje.

Niinpä.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 7 kuukautta ja 24 päivää]

Prelude

Lapsen suusta kuulee yleensä mitä mielenkiintoisempia lausahduksia ja totuuksia. Ikävä kyllä harvoin ne legendaarisimmat ja hauskimmat ei muistu mieleen kun niitä yrittää muistella ja kertoa eteenpäin. Itselläni ainakin on kovin lyhyt muisti ja mukavat muistot pakkaa unohtumaan.

Niinpä päätin pistää pystyyn blogin, johon kirjaan meidän pikku neropatin lentäviä lausahduksia - jos ei muuta niin omaksi iloksi ja muistikirjaksi. Toivottavasti näistä kirjauksista on kuitenkin iloa ja päivän piristystä myös muille.

Näin alkuun kirjaan lausahduksia ylös loppuvuoden enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Katson myöhemmin paljonko tämä jaksaa innostaa/kiinnostaa minua ja muita. Päätän jatkosta sitten myöhemmin. Vähän harmittaa, etten ole aiemmin keksinyt kirjata oivalluksia ja sanottuja ylös. Matkan varrella niitä kun on ollut riittävästi...

Hauskoja lukuhetkiä ja toivottavasti saan blogiin myös kommentteja muiden lasten hauskimmista lausahduksista.