- Miksi minulla ei ole maitoa. Antakaa nyt lapselle maitoa!Hymyilin, melkein nauroin, ja vastasin
- No tottakai, täytyyhän lapsen maitoa saada.[Lefalla ikää 2 vuotta, 9 kuukautta]
Totuus tulee lasten suusta. Sutkautuksia lasten suusta!
Mistä tässä on kyse?
- Miksi minulla ei ole maitoa. Antakaa nyt lapselle maitoa!Hymyilin, melkein nauroin, ja vastasin
- No tottakai, täytyyhän lapsen maitoa saada.[Lefalla ikää 2 vuotta, 9 kuukautta]
- Jahas, sitten pikkuhiljaa lopetellaan ja lähdetään iltapuurolle, sanoin.Lähdin tekemään pojalle puuroa ja kun puuroa kannoin pöytään niin poika keräsi tyytyväisenä jo leluja pois... Sehän menikin hyvin, ajattelin.
- Ei - ei vielä, poika vastasi.
- Kuules, kukas meillä sanoo mitä tehdään ja milloin, kysyin.
- Aikuiset, poika vastasi ja jatkoi
- Leikitään nyt niin, että minä olen aikuinen ja minä sanon koska lähdetään puurolle, jookos. Vielä ei lähdetä puurolle. Nyt leikitään muovailuvahalla.
- No josko leikitään aikuisia myöhemmin, sanoin.
- Hetki vielä muovaillaan ja sitten puurolle, päätin keskustelun.
- Oho, se oli perämoottori!Yritin pysyä peruslukemilla ja kehoitin poikaa vain jatkamaan hampaiden pesua.
"Jaahas täällä on telkkari, vanha telkkari. Mitä se täällä tekee? Ja tässä on matto, mistä se on tänne tullut. Ja tässä on laatikko, leluja - joo-oh!"Talon ohi ajaa auto ja se kuuluu yläkertaan.
"Voi perkele, autokin meni. No mutta mikäs tämä on? Hmm, isi mikä tämä on?"Itse istun vain hiljaa vieressä kun yksinpuhelu jatkuu ja jatkuu... Yläkerrassa on jotain mystistä pikkupojan mielestä. Lähes joka päivä poika pyytää "mennään yläkertaan" ja aina kun mennään on poika kuin leikkipuistossa.
"Mennäänkö mummi kauppaan?"
"Ei tänään voi mennä kauppaan. Kauppa on kiinni, kun on pyhä. Tänään on itsenäisyyspäivä, Suomen syntymäpäivä."
"Minkä Suomen?"
"No, Suomi on maa, jossa me asutaan"
"Eeeikä, te asutte TURUSSA!!"
- Munakokkelii, mä haluun sen munakokkeli-kirjan, kuului sängystä.En ollut kuulevinaan, mutta ääni ei vaimennut.
- Haluan munakokkelikirjan, mun täytyy lukea munakokkellii.Luovutin ja lähdin olohuoneeseen. Yksi kirja löytyi lattialta - nimeltään Viirun syntymäpäivät. Vein kirjan juniorille joka huusi minut nähdessään
- Ei minulla ole sellaista kirjaa, mikä se on? Missä se on, kysyin.
- En minä tiedä, vastasi juniori ja jatkoi
- Hae se, olohuoneesta.
- Joo, munakokkelii. Anna se tänne.Samalla muistin kuinka kirjassa päähenkilö tekee pannukakkua ja kananmunakori putoaa ja munat leviävät ja hajoavat lattialle. Syntyi munakokkelia.
- Isi, missä Niisku on?
- Miksi noi kaikki makaa tuolla maassa?
- Kuka tuolla kallion takana kurkkii?
- Nyt hiljaa, ei enää kysellä vaan ollaan hiljaa, jotta nukkumatti uskaltaa tulla, vastasin.
- Joo, enää en kysele, vastasi lapsi ja laski kirjan vatsansa päälle.Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Kuului vain pientä naputusta, joka syntyi kun lapsi sormella naputti vatsan päälle jäänyttä kirjaa. Näytti ihan siltä, että jätkä jäi miettimään itse esittämiään kysymyksiä.