Voi perkele

Meidän poika on jossain kuullut sanan "perkele". Sanan merkitys ei tietysti ole selvinnyt. Me vanhemmat yritämme olla koko sanaa noteeraamatta, mutta kieltämättä toisinaan hymyilyttää kun ko. sana kuuluu sanavarastoon siinä kuin muutkin ja on osa puhetta aina silloin tällöin.

Tänään yläkerrassa jätkä teki (taas kerran) inventaariota ja puheli yksikseen. Tiedoksi, että meillä yläkerta on tällä hetkellä lähinnä tavaravarastona kun alakerrassakin riittää meille elämistä.

"Jaahas täällä on telkkari, vanha telkkari. Mitä se täällä tekee? Ja tässä on matto, mistä se on tänne tullut. Ja tässä on laatikko, leluja - joo-oh!"

Talon ohi ajaa auto ja se kuuluu yläkertaan.

"Voi perkele, autokin meni. No mutta mikäs tämä on? Hmm, isi mikä tämä on?"

Itse istun vain hiljaa vieressä kun yksinpuhelu jatkuu ja jatkuu... Yläkerrassa on jotain mystistä pikkupojan mielestä. Lähes joka päivä poika pyytää "mennään yläkertaan" ja aina kun mennään on poika kuin leikkipuistossa.

[Lefalla ikää 2 vuotta, 8 kuukautta ja 10 päivää]